Mitä on AD/HD?
 

AD/HD tulee englanninkielisistä sanoista "attention deficit and hyperactivity disorder" ja tarkoittaa, että lapsella on vaikeuksia tarkkaavaisuudessa ja/tai ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Suomen virallisessa tautiluokituksessa käytettyjä diagnooseja ovat mm. F90 Hyperkineettiset häiriöt ja F90.0 Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö.

Tarkkaavaisuudessa ja aktiivisuudessa esiintyy normaalistikin huomattavaa vaihtelua. Häiriöstä on kysymys silloin, kun oireet ovat selvästi voimakkaampia, kuin muilla samanikäisillä, ovat kestäneet yli 6kk, esiintyvät vähintään kahdessa eri ympäristössä ja haittaavat henkilön toimintakykyä. Lisäksi oireet ovat alkaneet ennen seitsemän vuoden ikää, eivätkä selity millään muulla häiriöllä. Diagnoosi varmistetaan, jos vähintään kuusi yhdeksästä väittämää, jotka koskevat tarkkaamattomuutta tai kuusi yhdeksästä väittämää, jotka koskevat ylivilkkautta ja impulsiivisuutta pitää paikkansa. Diagnoosi voi olla pääasiallisesti tarkkaavaisuushäiriö tai pääasiallisesti ylivilkkaus-impulsiivisuus tai yhdistelmä molempia.

AD/HD:hen kanssa samanaikaisesti esiintyy usein myös muita aivotoiminnan häiriöstä johtuvia oireita ja vaikeuksia, kuten motorisia vaikeuksia, hahmotusvaikeuksia, kielellisiä häiriöitä, oppimisvaikeuksia, sekä sekundäärisiä psyykkisiä ja psykososiaalisia ongelmia. Nämä ovat liitännäisoireita, eivätkä sinällään kuulu AD/HD:n määritelmään.

Jokainen AD/HD-oireyhtymästä kärsivä henkilö on erilainen. Siksi on välttämätöntä, että hoito ja kuntoutus  suunnitellaan yksilöllisesti ja kohdistuu juuri niihin häiriöihin, joita henkilöllä on. Diagnoosin varmistaminen on tärkeää.

 

AD/HD DSM-IV:n tautiluokituksessa


Tarkkaavaisuus- ja yliaktiivisuushäiriöt

A. Joko (1) tai (2)

 

(1)    Vähintään kuusi seuraavista tarkkaamattomuuden oireista on jatkunut vähintään kuuden
kuukauden ajan kehitystasoon nähden epäsopivina:

Tarkkaamattomuus

  1. jättää usein huomiotta yksityiskohtia tai tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muussa toiminnassa.

  2. usein toistuvia vaikeuksia keskittyä tehtäviin tai leikkeihin

  3. usein ei näytä kuuntelevan suoraan puhuteltaessa

  4. jättää usein seuraamatta ohjeita, eikä saa koulu- tai työtehtäviään suoritettua ( ei johdu vastustuksesta tai siitä, ettei ymmärrä ohjeita)
    usein toistuvia vaikeuksia tehtävien tai toimien järjestämisessä

  5. usein välttelee, inhoaa tai on haluton suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista henkistä ponnistelua (kuten koulu- tai kotitehtävät)

  6. kadottaa usein tehtävissä tai toimissa tarvittavia esineitä (esim. leluja, kyniä, kirjoja, työkaluja)

  7. häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä

  8. unohtaa usein asioita päivittäisissä toiminnoissa

 

(2) Vähintään kuusi seuraavista yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden oireista on jatkunut vähintään kuuden kuukauden aja kehitytasoon epäsopivina:

Yliaktiivisuus

  1. liikuttelee usein hermostuneesti käsiä tai jalkoja tai kiemurtelee istuessaan

  2. poistuu usein paikaltaan luokassa tai muissa tilanteissa, joissa edellytetään paikallaan oloa

  3. juoksentelee tai kiipeilee usein ylettömästi sopimattomissa tilanteissa (nuorilla tai aikuisilla voi rajoittua levottomuuden tunteisiin)

  4. usein toistuvia vaikeuksia leikkiä tai harrastaa mitään rauhallisesti

  5. usein on "jatkuvasti menossa" tai "käy kuin kone"

  6. puhuu usein ylettömästi
Impulsiivisuus

  1. vastailee usein kysymyksiin ennenkuin ne on kunnolla esitetty

  2. usein toistuvia vaikeuksia odottaa vuoroaan

  3. usein keskeyttää toiset tai on tunkeileva toisia kohtaan (esim. tuppautuu toisten seuraan)


B.


C.

D.


E.

Jotkin haittaa aiheuttaneet yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden tai tarkkaamattomuuden oireet ovat esiintyneet ennen seitsemän vuoden ikää.

Jotain oireista johtuvaa haittaa ilmenee kahdella tai useammalla elämän alueella (esim. koulussa ja kotona).

Selviä todisteita kliinisesti merkittävästä häiriöstä sosiaalisessa, koulutuksellisessa tai ammatillisessa toiminnassa.

Oireet eivät ilmene ainoiastaan laaja-alaisena kehityshäiriönä, skitsofrenian tai muun psykoottisen häiriön aikana, eivätkä ole ennemmin tulkittavissa muuhun psyykkiseen häiriöön (esim. mieliala-, ahdistuneisuus-, dissosiaatio-, tai persoonallisuushäiriö) kuuluviksi)


sivu päivitetty 9.9.2008